Myös lauantaina 21.1.2012 klo 11-14 olen tavattavissa Ylä-Malmin torilla. Tervetuloa keskustelemaan niin presidentin vaaleista kuin kunnallispolitiikasta.

Aika ajoin hankinnasta tulee kaupunkikonsernitasolla merkittävä, mikäli monet virastot kilpailuttavat samaa asiaa esim. tukipalveluita. Kun esimerkiksi sosiaalivirasto, terveyskeskus ja opetusvirasto kilpailuttavat erikseen palveluidensa osia, voidaan tulkita kyseessä olevan arvoltaan vähäinen hankinta yksittäisen viraston kohdalla. Kaupunkitasolla, kokonaisuutena tarkasteltuna hankinnasta tulee merkittävämpi. Tällöin kilpailutuspäätökset pitäisi mielestäni tehdä valtuustotasolla ja käytännön kilpailutus kaupungin yhteishankintayksikössä.

Myös rakentamispuolella kilpailutus on haasteellista. Kun rakennusvirasto tilaa katujen kunnossapitotyötä yksityisiltä yrityksiltä alue kerrallaan, ei kyseessä välttämättä ole kaupungin kannalta merkittävä ostopalvelun lisääminen. Kuitenkin kun tilaajavirasto lisää kilpailutuksen piiriin vuosi vuodelta alueita, hankinta kasvaa muutamassa vuodessa merkittäväksi. Ulkoistaminen lisääntyy vuosi vuodelta hivuttaen virastotason päätöksillä ilman kaupunginvaltuustokäsittelyä.

Selvittelin kilpailutustilannetta Helsingissä ja pyysin lukuja siitä, kuinka kilpailutuksen määrä on kehittynyt 2000-luvulla. Saamani vastauksen mukaan koottua tietoa kaupungin kilpailutusten määrästä ja laadusta ei ole, koska nykyisin käytössä olevat järjestelmät eivät tue tällaisen tiedon keräämistä. Ahjo tuo asiaan parannuksen siinä mielessä, että jatkossa hankinta-asiat löytyvät luokittelutunnusten avulla, mutta suoraa tietoa kilpailutusten määrästä ei Ahjokaan tule esiin tuomaan. Ilman tarkkoja lukuja kilpailutuksen käyttöä ei myöskään pystytä seuraamaan totuudenmukaisesti.

Haluan tietää, koska ja miten kaupungin oman toiminnan kilpailuttamista koskeva hankinta määritellään kaupunkikonsernitasolla arvoltaan niin merkittäväksi, että sen kilpailuttaminen edellyttää kaupungin valtuuston lupaa? Edelleen haluan tietää, kuinka kaupungin oman toiminnan kilpailuttamisen periaatteiden toteutuminen varmistetaan, ja kuinka toteutumisen seuranta tullaan järjestämään tulevaisuudessa?

Jätetty 30.11.2011 Helsingin kaupungin valtuuston kyselitunnille 18.1.2012.

Valtuustokysymys koskien kilpailun käytön periaatteiden toteutumista Helsingissä

Kaupunginhallitus on hyväksynyt Helsingin oman toiminnan kilpailuttamisen periaatteet. Periaatteiden mukaan kunkin viraston alaisten tehtävien saattamisesta kilpailuttamisen piiriin päättää kaupunginvaltuusto tilaajahallintokunnan tai keskushallinnon esityksestä. Kilpailuttamispäätös voidaan tehdä ilman valtuuston suostumusta, jos kysymyksessä on arvoltaan vähäinen hankinta ja kaupungin oma tuottajayksikkö on ilmoittanut, että sillä ei ole mahdollisuutta ottaa tarjottua tehtävää tai kohdetta hoitaakseen. Kokemukseni mukaan näistä periaatteista lipsutaan Helsingissä.

Aika ajoin hankinnasta tulee kaupunkikonsernitasolla merkittävä, mikäli monet virastot kilpailuttavat samaa asiaa esim. tukipalveluita. Kun esimerkiksi sosiaalivirasto, terveyskeskus ja opetusvirasto kilpailuttavat erikseen palveluidensa osia, voidaan tulkita kyseessä olevan arvoltaan vähäinen hankinta yksittäisen viraston kohdalla. Kaupunkitasolla, kokonaisuutena tarkasteltuna hankinnasta tulee merkittävämpi. Tällöin kilpailutuspäätökset pitäisi mielestäni tehdä valtuustotasolla ja käytännön kilpailutus kaupungin yhteishankintayksikössä.

Myös rakentamispuolella kilpailutus on haasteellista. Kun rakennusvirasto tilaa katujen kunnossapitotyötä yksityisiltä yrityksiltä alue kerrallaan, ei kyseessä välttämättä ole kaupungin kannalta merkittävä ostopalvelun lisääminen. Kuitenkin kun tilaajavirasto lisää kilpailutuksen piiriin vuosi vuodelta alueita, hankinta kasvaa muutamassa vuodessa merkittäväksi. Ulkoistaminen lisääntyy vuosi vuodelta hivuttaen virastotason päätöksillä ilman kaupunginvaltuustokäsittelyä.

Selvittelin kilpailutustilannetta Helsingissä ja pyysin lukuja siitä, kuinka kilpailutuksen määrä on kehittynyt 2000-luvulla. Saamani vastauksen mukaan koottua tietoa kaupungin kilpailutusten määrästä ja laadusta ei ole, koska nykyisin käytössä olevat järjestelmät eivät tue tällaisen tiedon keräämistä. Ahjo tuo asiaan parannuksen siinä mielessä, että jatkossa hankinta-asiat löytyvät luokittelutunnusten avulla, mutta suoraa tietoa kilpailutusten määrästä ei Ahjokaan tule esiin tuomaan. Ilman tarkkoja lukuja kilpailutuksen käyttöä ei myöskään pystytä seuraamaan totuudenmukaisesti.

Haluan tietää, koska ja miten kaupungin oman toiminnan kilpailuttamista koskeva hankinta määritellään kaupunkikonsernitasolla arvoltaan niin merkittäväksi, että sen kilpailuttaminen edellyttää kaupungin valtuuston lupaa? Edelleen haluan tietää, kuinka kaupungin oman toiminnan kilpailuttamisen periaatteiden toteutuminen varmistetaan, ja kuinka toteutumisen seuranta tullaan järjestämään tulevaisuudessa?

30.11.2011

Mirka Vainikka

En ole puolueen roboottina liikkeellä, vaan valtuutettuna, äitinä ja sote alan ammattilaisena. (Viittaus Vihreiden krittisiin puheenvuoroihin, Vihreät vastustivat uudistusta) Haaveilin yhdistetystä sosiaali- ja terveystoimen organisaatiosta jo 2000- luvun alkupuolella. Olin tuolloin nuori lähihoitaja ja havaitsin käytännön työssä organisaatioiden uudistustarpeen.

Tuolloin organisaatioraja jakoi työtehtävät ja työtavat käsittämättömällä tavalla. Lounasravintolassakin oli “hiljaa hyväksytty” järjestys, kenelle oli sopivaa istua missäkin. Moniammatillisen yhteistyön tekeminen tuntui aika ajoin mahdottomalta ja oli “lievästi sanottuna” haastavaa.

Edelleen käytännön työssä olen havainnut, että työnkuvat ja toimintakulttuuri poikkeavat toisistaan virastojen välillä. Vaikka työtehtävä olisi vastaavanlainen, työtavat ja työkulttuuri vaihtelevat sen mukaan, kummassa virastossa ihminen työskentelee.

Organisaatiouudistuksen tulee toimia moniammatillisen työn lisäämiseksi ja palvelun parantamiseksi. Esimerkiksi “normi perhe”, missä on varhaiskasvatusikäisiä lapsia, käyttää useita sosiaali- ja terveyspalveluita. Vanhempi järjestää vapaa-aikaa työstään, että voi käydä kasvatuskeskustelussa päiväkodissa ja lapsen terveyskäynneillä neuvolassa sekä toimia viestin viejänä virastojen välillä. Vanhemman rooli, kokemukseni mukaan, kolmen lapsen äitinä, tuntuu papukaijan roolilta. Papukaijan, joka unohtaa aika ajoin toistaa osan asioista. Muistamishaaste kasvaa, kun perhekoko ja perhepalveluiden käyttömäärä kasvaa. Tästä syystä toivon, että moniammatillisen yhteistyön tiivistäminen otetaan tärkeäksi tavoitteeksi, kun organisaatio uudistusta viedään käytäntöön.

Kun lapsi sairastuu, vanhemman tehtävänä on suunnata sairaan lapsen kanssa terveydenhoitajalle hakemaan todistus lapsen sairaudesta työpaikansa tarpeeseen. Voisiko tulevaisuudessa varhaiskasvatusvirasto löytää uusia toimintatapoja ihmisen tarpeeseen ja terveydenhoitaja toimia esimerkiksi päiväkodissa?

Mielestäni on syytä miettiä tarkoin, mihin kohtaan organisaatiorajoja asetellaan. Olisiko aiheellista sijoittaa neuvolatoiminta varhaiskasvatusvirastoon? Entä mihin sijotettaan mielenterveys- ja päihdetyö, olisiko niiden syytä olla ns. poikkihallinnollista toimintaa? Entä kuinka perhepalvelut, aikuispalvelut ja koulut tekevät yhteistyötä tulevaisuudessa varhaiskasvatusvirastossa?

Kannatan lämpimästi apulaiskaupungin johtajan esitystä sosiaali- ja terveystoimen organisaation uudistamisesta. Toivon, että uudistus etenee mahdollistaen palveluketjujen paremman toimivuuden ja moniammatillisen yhteistyön lisääntymisen sekä hyvintoimiva päivähoitomme kehittyy nykyaikaiseksi innovatiiviseksi varhaiskasvatukseksi.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos toteuttaa vuosittain kouluterveyskyselyn, johon osallistuvat peruskoulun 8. ja 9. luokkien oppilaat sekä lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuoden opiskelijat. Kyselyllä kerätään tietoa nuorten elinoloista, kouluoloista, terveydestä, terveystottumuksista sekä oppilas- ja opiskelijahuollosta. Kouluterveyskyselyn tulokset tukevat omalta osaltaan nuorten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi tehtävää työtä.

Esitän, että kouluterveyskyselyn laajentamisen suunnittelu aloitetaan yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa ja että kyselyn laajentamista kokeillaan Helsingissä varhaisemmilla vuosiluokilla mahdollisimman pian.

30.11.2011

Mirka Vainikka

Hyvät ystävät, toverit,

Tämä on minulle poikkeuksellinen hetki. Puhun ensikertaa niin, että lapseni on kuuntelemassa.

Tämä aika saa minut miettimään, mitä tästä ajasta jää historiaan. Tuloerojen kohtuuton kasvu? Kansan kahtiajako? Burnoutit vai jotain muuta? Toivon, ettei mitään edellä mainittua.  Tämä aika tarvitsee suuria tekoja ja vahvoja johtajia. Iloksemme sosialidemokraateista liikkeestä löytyy Jutta Urpilaisen lisäksi useita vahvoja johtajia, jotka pystyvät liputtamaan yhteiskuntarauhan ja inhimillisyyden edistämiseksi.

Nykypäivän orastava kansan kahtiajako ja poliitikkojen varomattomat lausunnot tarvitsevat vastapainokseen vahvan tuen yhteiskuntarauhan säilymiselle. Tarvitsemme suvaitsevaisuutta ja huolenpitoa ihmisistä. (Tässä vaiheessa minun on pakko todeta, Niki takaisin etupenkkiin.) Kunnissa vajaatyökykyiset täytyy oppia näkemään osatyökykyisinä sekä työelämän ja järjestelmiemme on joustettava paremmin ihmisten tarpeiden mukaan. Kun näin tapahtuu, olemme matkalla oikeaan suuntaan.

Yhteiskuntavastuu merkitsee minulle erilaisten yhteisöjen toimimista vastuullisesti yhteiskunnassa ja laajemmin globaalissa ympäristössä. Jotta tätä vastuuta voi kantaa, on oltava todellinen valtiomies kuten Paavo Lipponen. Hänen johtamassaan hallituksissa ja Suomessa erilaiset poliittiset puolueet ja työelämä kantoivat tätä vastuuta yhteistyön ja tupojen muodossa. Vastaavan kaltaisia tekoja Suomi tarvitsee nyt.

Kun Tarja Halosta on verrattu muumimammaan, muumimamman seuraajaa, meidän Paavoa voisi verrata muumipappaan. Paavo on arjessa läsnäoleva, vahvan osaamisen ja johtajuuden omaava sydämellinen mies. (Varmistin asian kokouksessa Päiviltä ) Ihminen, joka pystyy toimimaan vaativissa, ristiriitaisissa olosuhteissa johdonmukaisesti ja järkevästi.

Toverit,
Meidän tulee huolehtia siitä, että tässä ajassa Suomen seuraava arvojohtaja omaa vasemmistolaiset, sosiaalidemokraattiset arvot.

Tästä syystä toverit,
Seuraava suuri ponnistuksemme on tehdä Paavo Lipposesta seuraava Suomen presidentti. Ei muuta kuin töihin toverit. Laitetaan nyt rintanapit rintaan ja facebook -profiileihin.

Täältä löytyy kokouksen lehdistötiedote. -Ole hyvä.

Hain taannoin työpaikkaa, jossa oli epäsäännölliset työajat. Minulta kysyttiin, olenko tosissani ja tiedusteltiin, onko minulla lapsilleni jo vuoropäiväkotipaikka. Kysymys tuntui minusta pöyristyttävältä, koska meidän perheessä isäkin voi jäädä kotiin hoitamaan lapsia ja meillä on hyvä tukiverkosto, jolta saamme apua arkeemme. Eikä ajankäytön organisoiminen ole minulle mikään ongelma. Jos arki-elämäni on kiireisempää, omistan vapaa-ajan perheen yhdessäololle. Kun taas olen päivät lasten kanssa kotona, voin sopia enemmän iltamenoja. Lasten kasvaessa myös yhdessä harrastaminen on helpompaa.

Äitinä tarvitsen tilanneherkkyyttä, yhteistyökykyä ja johtamistaitoja. Arki viisihenkisessä perheessä on jatkuvaa tasapainoilua ja jatkuvaa muutoksessa elämistä, ja joudun miltei päivittäin miettimään lapsiperheen logistiikkaa. Tavoitetila perheessämme on se, että aikuiset toimivat tiiminä, joka johtaa perhe-elämää. Arjessa ei tähän aina päästä, eikä ihme, jos jompikumpi vanhemmista ärsyyntyy, kun suunnitelmissa ainoa mikä pitää on se, ettei mikään pidä. Kun kiire kokoukseen yllättää ja esikoisen koulusta soitetaan, että poika on juossut päin lyhtypylvästä, on kyettävä improvisoimaan ja priorisoimaan nopeasti. Kun lapsi saa kiukkukohtauksen karkkihyllyllä, on hanskattava tilanne ja hallittava hermot sivullisten katseiden alla.

Meillä se vanhempi, joka on enemmän kotona, on päävastuussa perheen aikatauluista. Jotta molemmat vanhemmat pysyisivät paremmin kärryillä asioista eikä tulisi ihan niin usein yllätyksiä, aloitimme viikoittaiset sunnuntaipalaverit, joissa käymme yhdessä läpi, mitä tapahtuu tai ainakin mitä pitäisi tapahtua tulevalla viikolla kodissa, koulussa, päiväkodissa jne. Alkuun ajatus huvitti, mutta käytännössä olen havainnut, että näin vältymme turhilta yllätyksiltä ja konflikteita arjen hektisissä hetkissä.

Esimiestehtävissä olen törmännyt haastaviin ihmisiin, mutta yksikään ei ole osannut yllättää minua kuten lapseni. Yksikään haastava työkaveri tai alainen ei ole ollut yhtä kovaääninen tai vastustanut välttämätöntä niin voimakkaasti kuin omat lapseni. Totesinkin, että sosionomiopintoihin kuuluva teoriatason johtamiskoulutus, lautakunnan puheenjohtajan tehtävät ja työelämän haastavat tilanteet toimivat hyvänä pohjana perheen johtamistaidoille. Kokemukseni mukaan johtamiskykyä ja paineensietoa tarvitaan äitiydessä usein jopa enemmän kuin politiikan hornankattilassa. Suosittelenkin, että äitiyttä opetellaan katsomaan arvostaen myös työelämässä.

Arjessa varmaa on se, että vaikka kuinka yritämme ennakoida, kuka hoitaa mitäkin, niin asiat etenevät vain harvoin suunnitelman mukaan. Hetkittäin tuntuu, että tavallista arkea ei olekaan tai se on muodostunut ihmeelliseksi pyörremyrskyksi, jonka iskua voi yrittää pehmittää, mutta joka yllättää joka tapauksessa.

Pyörremyrskyn pyörteissä huumori on niin mustaa ja huonoa, ettei sitä kehtaa näin julkisesti juurikaan jakaa. Pahimpia uhkia arjen logistiikalle ovat kaikki bakteerit ja lastentaudit, jotka kaatavat aikuisen äkkiarvaamatta toimintakyvyttömään kuntoon. Tuntuu nololta olla yhtenään poissa töistä sairastelun vuoksi, ja lääkäriltä aletaankin anomaan, ettei sairauslomaa kirjoitettaisi, mikä tuntuu myös nololta. Sanoohan sen jo järkikin, ettei sairaana ole syytä mennä töihin.

Oman mausteensa arkeen heittävät myös lasten kaverikuviot. Vaikka kuinka yrittää olla vanhempana oikeudenmukainen ja kohtuullinen, saa usein palautteena syytöksen: “Eppää!” Joka tapauksessa arjen hallinta tuntuu ajoittain katoavan ainakin minun käsistäni. Mietinkin usein, missä se meidän perheen elämänhallinta tällä kertaa luuraa. Varmaan piilossa jossain varmassa paikassa. Jos satutte näkemään sitä, palauttakaa se meille mielellään ennen kuin lapset ovat täysi-ikäisiä.

Minulla on ilo ja kunnia saada pitää tämä puheenvuoro. Olen onnellinen siitä, että olen saanut olla mukana Staran muutoksessa. Minusta on hienoa, että Stara on löytänyt oman tavan toimia ja näyttää aika ajoin suuntaa myös muille Helsingin virastoille.

Haluan onnitella jokaista Staran esimiestä. Te olette ensimmäiset ESKO-ohjelman läpikäyneet. Te olette avainasemassa luomassa Stara-kulttuuria ja viemässä sitä ruohonjuuritasolle. Jalkapallotermein te olette Staran pelinrakentajia, ihmisiä, jotka syöttävät pallon työntekijöille ja ohjaavat virastomme huippujoukkueen lailla maalintekoon. Kohti uusia onnistumisia.

ESKO-ohjelma on avannut silmiä, saanut meidät näkemään ja ajattelemaan uudella tavoin. Koulutuksen aikana huomasin, kuinka Starassa samat asiat mietityttävät useita ihmisiä. Yllätyin siitä, miten samanlaisia huolia minulla ja Staran esimiehillä on. Me pohdimme muun muassa, mihin suuntaan Helsinkiä viedään? Mihin Suomea? Miten lumityöt ja öljyntorjunta saadaan hoidettua, mikäli yllättävä tilanne koittaa?

Elämme haastavia aikoja. Euroopan ja maailman taloustilanne heijastuu jokaiseen meihin ja tilaajavirastojen päätöksiin. Me keskitymme työntekoon tilaajien toiveet ja päätökset huomioiden.

Nykypäivän orastava kansan kahtiajako ja joidenkin poliitikkojen varomattomat lausunnot tarvitsevat vastapainokseen vahvan tuen yhteiskuntarauhan säilymiselle. Tarvitaan suvaitsevaisuutta ja huolenpitoa ihmisistä.

Nyt jos joskus on kyettävä toimimaan joustavasti aina tilanteen vaatimalla tavalla. Haluamme olla joustavia ja taloudellisia, mutta meille on myös tärkeää toimia Helsingin kokonaistaloudellisesen edun mukaan.

Uusi virasto aloitti toimintansa vuoden 2009 alussa. Vaikka virasto on nuori, sen juuret ja kokemus kumpuavat 1878 perustetusta Helsingin rakennuskonttorista.  Stara on samaan aikaan uusi ja kokenut toimija.

Toimimme Stadissa 130 vuoden kokemuksella, uutena virastona. Haluamme vahvistaa uuden organisaatiomme kulttuuria ja toimintatapoja. Haluamme olla tiukasti kiinni nykyajassa.

Staran työ näkyy Helsingissä katukuvassa. Pidämme huolta Stadista. Vuoden 2011 alusta Staran uusi ilme vyöryi Helsingin katukuvaan työasuissa, autoissa ja toimipisteissä.

Nyt jo meidät tunnetaan paremmin ja jokainen Staran työntekijä edustaa Staraa näkyvästi toimiessaan työtehtävissään. Uskon, että tämän päivän staralaiset saavutukset johtavat menestykseen tulevaisuudessa.

Staran ensimmäisen toimintavuoden aikana laaditun strategian tuloksena syntyi näkemys tasapainoisesti päätuotteisiin keskittyvästä ja tehokkaasti johdettavasta organisaatiosta. Tämä ajatus on ajankohtainen edelleen, kun ryhdymme päivittämään strategiaa.

Päivittämistyössä ei ole tarkoituksena tehdä suuria suunnanmuutoksia, vaan jatkaa hyväksi haivaitsemallamme tiellä eteenpäin. Aivan kuin viime keväänä puhuimme uuden toimitusjohtajan valinnan yhteydessä.

Suomalaisessa yhteiskunnassa koulutuksella ja osaamisella on tärkeä rooli. Pyrkimyksenämme on tehdä Starasta dynaaminen 2000-luvun virasto.

Työmme puhuu puolestaan. Näytämme, että nykyaikainen stadin duuni on tehokasta ja laadukasta. Asiat voivat tapahtua järkevästi, nopeasti ja inhimillisesti. Puheet lapioon nojaavista työmiehistä ja -naisista voi unohtaa historiaan. Stara koostuu osaajista, ja osaamisemme turva on koulutus, ESKO-ohjelma etunenässä.

Helsingin kaupunki asettaa Staralle odotuksia muun muassa budjettitavoitteiden ja valtuustostrategian muodossa. ESKO-ohjelma on yksi Staran vastaus kaupunginvaltuuston strategiaan.

ESKO on myös vastaus kritiikkiin, joka usein liitetään kuntajohtamiseen. Ohjelman aikana Staran esimiehet tutustuivat koulutuksessa muun muassa Staran strategiaan, toimintaympäristöön, talouden tunnuslukuihin ja saivat välineitä oman esimiestyönsä parantamiseen.

Staran tavoitteena on toimia taloudellisesti ja olla hyvä työpaikka. Te Staran esimiehet olette avainasemassa strategisten tavoitteiden toteuttamisessa.

Henkilöstön hyvinvointiin ja osaamiseen kannattaa panostaa. Se on investointi, joka kasvaa korkoa sairauspoissaolojen vähenemisenä ja työurien pitenemisenä. Kun kuntatyö tuntuu mielekkäältä ja siinä saa kehittyä, se näkyy lopulta parempana palveluna kaupunkilaisille.

Stara on virasto, jonka arvoissa asukkaiden tarpeet, taloudellinen tehokkuus, yrittäjähenkisyys, turvallisuus, ekologisuus ja oikeudenmukaisuus yhdistyvät sopivassa suhteessa. Haluamme huolehtia Stadin lisäksi ihmisistä ja kilpailukyvystämme.

Seuraava tärkeä askelemme on se, että Staran toimintatavat ja ESKO-ohjelman opit jaetaan työyhteisöissä työntekijöiden kanssa. Nykypäivän trendin mukaan nyt voisi olla alaiskoulutuksen aika.

Hyvät ESKO-ohjelman suorittaneet ihmiset.

Te olette edelläkävijöitä. Edelläkävijöitä Staran kulttuurin luojina, Staran pioneereja. Haluan vielä onnitella ja kiittää kaikkia teitä. Työ jatkuu, mutta nyt on aika muistella ESKO- koulutuksen hyviä keskusteluja ja mukavaa tunnelmaa.

Tänään te saatte todistukset ja tänään juhlitaan. Iloista juhlatunnelmaa ja onnea.

Minulla on ilo ja kunnia tuoda Helsingin kaupungin terveiset tähän Staran konepajan juhlaan.

Konepaja sulkee sisällensä tuhansia tarinoita. Tämä nyt 80 vuotta täyttävä stadin mesta näkyy kaupunkilaisten elämässä ainakin tuhannella ja yhdellä tavalla, vaikka emme aina tiedäkään ihailevamme konepajan aikaansaannoksia.

Kahdeksassakymmenessä vuodessa teknologia on kehittynyt ja työskentelytavat ovat muuttuneet. Nykyään suunnitelmat tehdään toisin kuin aikaisemmin. Erään tarinan mukaan Kain Tapper suunnitteli Tauno Palon puiston yhdessä ammattilaisemme kanssa tupakka-askin kylkeen kynällä piirtäen. Nykyään eletään savuttomassa Helsingin kaupungissa ja suunnitelmat tehdään enenevässä määrin tietokoneilla.

On hyvä pysähtyä miettimään, millaista elämä oli, kun konepaja valmistui vuonna 1931. Helsinki, elämäntyyli, ihmiset, rakennukset, luonto ja vaatimukset, joita konepajalle asetettiin olivat erilaiset. Tuolloin Helsingissä asui noin kaksisataatuhatta ihmistä, kun nykyään helsinkiläisiä on jo lähemmäs kuusisataatuhatta.

Mielikuvamatka vuoden 1931 Helsinkiin kertoo, että Helsingin tarinassa on kahdeksassakymmenessä vuodessa tapahtunut paljon niin ihmisen, työntekijän kuin kaupunkirakentamisenkin näkökulmasta katsottuna. Konepaja on pysynyt.

Tiedän, että täällä on eletty ihmisten kesken monenlaisia ilon ja surun hetkiä. Erilaisia aikoja. Olen kuullut, että täällä on seurattu Helsingin nousua sotien jälkeen ja nähty myös kansan jalkautuminen kadulle suurmielenosoituksiin yleislakon merkeissä.

Jotkut tarinat kertovat, että täällä on työskennelty yhteistoiminnan ja pääluottamusmiesorganisaation edistämiseksi. Tarinan mukaan täällä on laulettu tunteella työväenlauluja ja tehty töitä työpaikan yhteishengen eteen.

Vuosi 1931 voi tuntua meistä nuoremman sukupolven edustajista kaukaiselta, mutta sinä vuonna valmistunut Eduskuntatalo on edelleen virkeä ja ajankohtainen – kuten myös pitkäaikainen konepajan työntekijä ja työväenlaulujen tulkitsija Reijo Frank. Onnittelut siis myös muille kahdeksankymppiselle.

Ajattelenkin, että meille nykypäivän stadilaisille ja staralaisille vuosi 1931 on antanut paljon. Toivon, että tietotulvassa eläessämme näemme tärkeät tarinat ja merkittävät kulttuuriteot, jotka vaikuttavat arkeemme vielä tänäkin päivänä.

Nykypäivän orastava kansan kahtiajako ja poliitikkojen varomattomat lausunnot tarvitsevat vastapainokseen vahvan tuen yhteiskuntarauhan säilymiselle. Tarvitaan suvaitsevaisuutta ja huolenpitoa ihmisistä. Täällä konepajalla on huolehdittu omalla tavalla Suomesta, Helsingistä ja helsinkiläisistä.

Konepajalla on satsattu asiakaspalveluun, osaamiseen, laadukkaisiin työsuorituksiin ja kustannustehokkuuteen. Täällä on autettu ja huolehdittu ihmisistä sekä tuettu uusille urille esimerkiksi oppisopimuskoulutuksen kautta. Täällä on eletty ja pohdittu Suomen ja Helsingin suuntaa. Täällä on hoidettu konepajalaisten osuus Helsingin kehittymisestä.

Tuhannen ja yhden yön tarinoiden lisäksi konepajan työtä voisi verrata tuhannen palan palapeliin. Vuosien varrella täällä tehdyt työt ovat kuin palapelin palasia, jotka on nyt ripoteltu Helsingin kaupunkikuvaan muun muassa metroasemien penkkien, erilaisten katoksien, kaiteiden ja taideteosten muodossa.

Jotkut konepajan tarinat ovat todella pysäyttäviä. Esimerkiksi tarina siitä, kuinka Pasilan juna-aseman silta koottiin täällä ja toimitettiin kahdessa osassa yön pimeinä tunteina paikoilleen. Olisin halunnut nähdä kaupunkilaisten reaktiot, kun he aamulla huomasivat sillan ilmestyneen kuin tyhjästä. Tarina saa mielikuvitukseni laukkaamaan ja nostattaa hymyn huulilleni, ja samalla mietin, miten paljon ammattitaitoa siltatyöhön on tarvittu. Täytyy vain todeta, että rispektii.

Arabianrannan alueen uusien asuntojen rakentaminen aloitettin 2000, ja alueen kehittäminen on edennyt jo pitkälle. Konepaja puolustaa edelleen paikkaansa stadilaisten tarinoiden tekijänä nimenomaan tässä ympäristössä. Kun Stara perustettiin, oli alusta asti selvää, että konepaja on yksi tärkeä osa viraston toimintaa.

Staralla ja Konepajalla on tärkeä rooli Helsingin kaupungin organisaatiossa. Täällä tuotetaan vertailevaa tietoa ja asiantuntemusta rakentamisesta koko Helsingin kaupungille sekä tehdään tärkeitä töitä. Täällä palvellaan ammattitaidolla monia Helsingin virastoja muun muassa sähkö-, atk-, metalli- ja puutöissä. Täällä työntekijät ovat saaneet kasvaa ja kehittää ammattitaitoaan. Täältä löytyy tärkeää helsinkiläistä ammattitaitoa, “stadilaista lähiosaamista.”

Vaikka Helsinki ja helsinkiläisten elämä on muuttunut paljon, toivon, että konepaja voi jatkossakin yllättää meidät tarinoillaan. Konepaja-rakennus säilyy jälkipolville museoviraston suojelupäätösten ansiosta. Ehdotankin, että huolehdimme myös siitä, että konepaja ja siellä työskentelevät ammattilaiset saavat jatkaa työtään helsinkiläisenä tuhannen ja yhden yön tarinatakomona ainakin seuraavat kahdeksankymmentä vuotta jättäen vielä monta jälkeä Helsinkiin ja helsinkiläisten sydämiin.

Mukavaa juhlaa ja onnea tärkeälle kahdeksankymppiselle. Mukavaa juhlamieltä ja hauskaa iltaa.