Guggenheim-hanketta koskevat lausuntopyynnöt on nyt lähetetty kulttuurikeskukseen, kaupunkisuunnitteluvirastoon, kiinteistövirastoon, kaupunginmuseoon ja taidemuseoon. Osa on jo vastannutkin lausuntopyyntöön. Teknisen palvelun lautakunta ei anna asiasta lausuntoa, vaikka hankintakeskus toimiikin teknisen palvelun lautakunnan alaisena kaupungin hankintojen osaamis- ja kilpailuttamiskeskuksena. Tästä asiasta vastaa valmistelussa Hallintokeskuksen Oikeuspalvelut. Tämä sopii hyvin minulle, mutta haluan varmistaa, että prosessissa huomioidaan opetus- ja kulttuuriministeriön Guggenheim-arviossa esiin nousseet kilpailutusnäkökulmat, eli se, miten kaupungin hankinta- ja kilpailuttamissäännöt sekä EU:n kilpailulainsäädäntö vaikuttavat sopimuksen sisältöön.
Lisäksi mielestäni on syytä tarkistaa, onko tässä kyse julkisesta hankinnasta lain tarkoittamassa hengessä, ja jos niin on, miten asian suhteen tullaan etenemään. Ilman hankkeen huolellista valmistelua, ei hankeen kanssa voi mielestäni edetä. Tätä edellyttää myös Helsingin sosialidemokraattinen valtuustoryhmä, joka otti kantaa Guggenheim-hankkeeseen kokouksessaan 31.1.2012. Helsingin kaupunginvaltuuston sosialidemokraattinen ryhmä edellyttää laajaa ja perusteellista lausunto- ja selvitystyötä ennen päätöksentekoa Guggenheim-hankkeen eteenpäinviemisestä. Tämä vaatimus on kaupungin hallituksen syytä ottaa vakavasti, jotta Guggenheim -hanketta voidaan käsitellä valtuustossa asianmukaisesti.
Toinen näkökulma, joka Guggenheimissa minua askarruttaa, on se, mitä Guggenheim voi oikeasti tarjota lähiöiden asukkaille. Ajaako se alueellisia kulttuuripalveluita tiukemmalle ja palveleeko se vain vauraita taiteen harrastajia? Vai voiko se aidosti lisätä taidetapahtumia lähiöissä ja vähentää alueellista epätasa-arvoa? Mikäli Guggenheimille löytyy riitävästi yksityisiä rahoittajia, voin sitä kannattaakin.
Joka tapauksessa kilpailutus-, oikeudenmukaisuus ja talousnäkökulmat on syytä käsitellä huolella, ennen kuin aiesopimus Guggenheim-asiasta tulee valtuuston päätettäväksi. Mikäli riittävää yksityistä rahoitusta ei löydy, on minunkin vaikea ajatella, että Guggenheim toimisi helsinkiläisten hyvinvoinnin lisääjänä. Pelkästään turistinäkökulmasta sitä ei kannata rakentaa veroeuroilla. Aika näyttää, mitä Guggenheim-esitys pitää sisällään.
1 kommentti
Tämän artikkelin kommenttien RSS-syöte
helmikuu 28, 2012 klo 12:17 pm
Tero Lintanen
Solomon R. Guggenheim -säätiön häikäilemättömin tavoite on rakennuttaa galleria Katajanokalle Helsingin kustannuksella. Tontti, suunnittelu, rakennus ja varustelu sekä kertyneet rahoituskustannukset maksaisivat sijoittajalle ST-toimituksena avaimet käteen 300 miljoonaa euroa vuonna 2018, kun gallerian ovet avattaisiin. Näin riskipitoiselle ostokselle pitäisi vaatia 10 %:n tuotto, 30 miljoonaa euroa per vuosi.
Henkilöstömenot, kiinteistönhoito, lisenssit, konsultoinnit ja näyttelyt maksaisivat vuodessa 15 miljoonaa euroa. Lisäksi kaupungin pitäisi ehkä parantaa infraa jollakin tavalla lisäturistien palvelemiseksi. Koko paketti aiheuttaisi Helsingille suoria kuluja ja/tai tulojen saamatta jäämisiä 45-50 miljonnaa euroa vuodessa. Helsingin suorat tulot olisivat nolla euroa. Epäsuoria tuloja, pienen siivun, Helsinki saisi vaikkapa tavatalosta Katajanokalla ja tavaratalo suuren siivun suoria tuloja.
Guggenheim-säätiön takana on Guggenheim Partners -sijoituspankki. Niissä on johdossa samoja henkilöitä. Arvelen, että galleria-hanke olisi voiteluraha tai vastakaupan tapainen menettely jossakin suuressa bisneksessä suomalaisten ja amerikkalaisten yritysten välillä. Suomalaisten pitäisi saada 2-3 miljardin tilaus (öljynporauslauttoja, risteilyaluksia, paperikoneita, …), jotta tässä olisi liikeideaa, ansaintalogiikkaa.
Jos 100.000 lisäturistia vuodessa tekisi täällä ostoksia 500 eurolla kukin, niin sittenkin tämä hanke olisi liian kallis luonnollisille henkilöille, siis suomalaisille ihmisille. Yksityissektorille tämä voisi olla kutkuttevan houkuttava tulolähde, kun vastakaupan maksaisivat kansalaiset.
Taidekriitikko Otso Kantokorpi miettii blogissaan, voisiko G-galleria olla Troijan hevonen. Väitän suorasukaisesti, että Guggenheimin mukana tulisi ideologiaa, politiikkaa ja meille kummallista uutta imagoa, jonka me maksaisimme. Siis oikeammin: “Manipuloikaa minua, minä maksan kustannukset”.
Museum Entity -ajatus Guggenheim Helsingin johtamiseksi säätiön kautta on myös häikäilemätön, kun siten saataisiin julkisoikeudellinen hanke yksitysoikeudelliseen johtoon. Monta metkua, ansaa ja miinaa on vielä edessä. Suurliikemiehille ei merkitse mitään, että muutama G-hankkeen julkkistekijä tippuu pelistä esimerkiksi mahdollisen jääviyden takia.