Kauneutta, kuvia ja mielikuvia

Pihlajamäki, Pihlis, herättää kaupunginosana ristiriitaisia tuntemuksia. Alueeseen liittyy ennakkoluuloja asioista, mihin usein törmää Pihliksestä keskusteltaessa. Edulliset asunnot, korkeat kerrostalot ja ikävän näköiset tilastot tulevat monilla mieleen Pihlajamäestä.

Ainakaan ensimmäisenä mieleen ei tule, hetken mietinnän jälkeen kyllä, lähiö, jonka muodostama kokonaisuus on suojeltu asemakaavalla. Lähiö, joka on kaunis ja mukava asua. Kauneuden ja tunnelmallisen kokonaisuuden löydän kyllä, kun pysähdyn pohtimaan Pihlistä. Alueella on hyvät ulkoilumahdollisuudet, palvelut ja luonto lähellä tietenkin muistaen tämän kiistellyn arkkitehtuurinäkökulman.

Miksipä ihminen pohtisin Pihliksen kauneutta? Ainakaan minä en aiemmin sitä pohtinut, vaikka olen vapaa-aikaani Pihliksessä aikaani viettänyt ja paljon liikkunut. Pohdinpa joskus muuttavanikin sinne. Joka tapauksessa tänä syksynä Riina Kuikan valokuvanäyttelyn “Päivän rajamailla Pihlajamäessä” pysäytti minut pohtimaan Pihlajamäkeä ja kotiseutuani laajemminkin. Kauneutta on paljon ympärillä, mutta jostakin syystä ennakkoluulot ja mielikuvat räntäisestä lokakuusta tai kylmästä loskaisesta talvesta vaikeuttavat kauneuden huomaamista.

Ryntäsin heti ensimmäisenä näyttelypäivänä katsomaan Riina Kuikan näyttelyn valokuvat läpi. Tunnen Riinan hyvin ja tiesin, että hän on taitava kuvallisessa ilmaisussa ja toisaalta tämä elämän makuinen näyttely avautui jo ennen sen näkemistä minulle erilaisilla tavoilla. Muistan millaista oli valvoa öitä vauvan kanssa ja uskon, että Riinan temperamentilla ainoa tapa hoitaa äidin tehtävä kunnialla, oli suunnata ulos, heijailla pikkuneitiä ja keskittyä näkemään kauneus.

Voin myös kuvitella, kuinka Riina on räpsinyt spontaanisti kuvia kauniista asioista ja ajankuluksi muokannut ne koneella näyttelykuntoon. Tämän jälkeen tämä nöyrä taiteilija on varmasti kävellyt kohti Viikin kirjastoa lähes yhtä spontaanisti kuin oli kuvat ottanut ja kysynyt, voisiko pitää näyttelyn. Kun näyttelyn järjestäminen onnistui, nöyrä taiteilija käveli hyvillä mielin kotiinsa pohtien: ”Ainakin hän tarjoaa ihmisille mahdollisuuden, nähdä Pihlajamäen kauneuden.”

Suosittelen lämpimästi Riina Kuinkan valokuvanäyttelyä ”Päivän rajamailla Pihlajamäessä” Viikin kirjastossa 6.11.2009 asti. Kuvat on otettu tammikuussa 2009, kun Riinan tytär oli kahdeksan kuukautta vanha ja yön itkuisten heräilyiden jälkeen äidin oli vaikea saada unen päästä kiinni, joten hän lähti kävelemään ulos kameran kanssa.

Kesälomatunnelmia

Minulla on pitkästä aikaan kesäloma. Juhannuksena pääsin kesäloma fiilikseen, kun mökkeilimme, aurinko paistoi, lapset pulikoivat rantavedessä ja itse makailin kumipatjalla aurinkoa ottaen. Kuitenkin minun kesäni ei ole pelkkää relailua. Kesällä tulee luettua, hoidettua hommia, joita ei ole arkena ehtinyt tehdä, keskusteltua poliittisesta tilanteesta, rakentamisesta jne.

Arkihuolet väistyvät lomalla, vaikkakin buukkasimme pankkineuvottelun keskelle lomaa. Naureskelimmekin hyvissä fiiliksissä, että kesälomallehan kannattaa sijoittaa kaikki virastoasioinnit, ettei tunnelma muutu liian rennoksi ja ihanaksi. No onneksi pankkineuvottelu meni mukavasti ja me suuntasimme sen jälkeen TUSKA-festareille.

Poikkeuksellista tänä kesänä on ollut se, että lautakunnan asioissa olen toiminut lomasta huolimatta. Tietenkin on määrätyt ns. rutiini asiat, jotka on hoidettava joka viikko. Sen lisäksi huomaan jatkuvasti keskustelevani ihmisten kanssa rakennusasioista muun muassa ketjuttamisesta, sopimuksista ja niiden ongelmakohdista jne. – Oikeudenmukaisuudesta, tehokkuudesta ja laadusta. Tämä arvokas keskustelutyö jatkuu kesällä tai etenkin lomalla sitä tulee käytyä, kun on aikaa istua ja jutella. Niin ja onhan kesä rakentamisen aikaa.

Joka tapauksessa loma jatkuu meidän perheessä leireilyn merkeissä. Lisäksi edessä on arjesta poikkeava Heinäkuu. Lapset lomailevat mummon ja vaarin sekä isin kanssa. Tiedän, että minulle iskee ikävä, kun lapset eivät ole koko ajan arkisin kotona. Toisaalta kuukausi on nähtävä mahdollisuutena lapsille viettää lomaa läheistensä kanssa ja äidille & Jonelle tehdä asioita, joita ei arjen tohinassa ehdi tehdä.

Aurinkoista ja rentouttavaa kesää.

Ihmisten Eurooppa

 

Ihmisten Eurooppa

Euroopan parlamentin vaaleihin on enää kolmisen viikkoa. Ehdokkaat ovat kiertäneet junalla Suomea. Seminaareja ja toritapahtumia järjestetään ympäri maata vaalipäivään saakka. EU-vaaleissa ratkaistaan, kenen ehdoilla Eurooppaa rakennetaan – ihmisten vai markkinoiden. Nämä vaalit ovat yhtä tärkeät ja poliittiset kuin mmutkin vaalit. Kaikissa vaaleissa vaikutetaan elämämme suuntaan.

Talous- ja työllisyyskriisi osoittaa, että puhtaasti markkinavoimien autuuteen perustuva talousjärjestelmä on epäoikeudenmukainen ja haavoittuva. Sosialidemokraatit ajattelevat, että markkinavoimat ovat hyvä renki, mutta huono isäntä. Markkinavoimilla ei ole vastuuta eikä velvollisuutta huolehtia ihmisesti, vaan tämä työ on ihmisen hoidettava.

Vaalien pohjana on arvoperusta, joka kestää ja kehittyy maailman muutoksessa. Perusarvot ovat kuitenkin asia, joka ei ole muuttunut ja jonka en usko muuttuvan maailman muuttuessa. Suosittelenkin lämpimästi sosialidemokraattisten ehdokkaiden äänestämistä EU-vaaleissa 7.6.2009.

Lisää aiheesta voit lukea sivuilta www.eurovaalit.sdp.fi 

Euroopan parlamentin vaaleihin on enää kolmisen viikkoa. Ehdokkaat ovat kiertäneet junalla Suomea. Seminaareja ja toritapahtumia järjestetään ympäri maata vaalipäivään saakka. EU-vaaleissa ratkaistaan, kenen ehdoilla Eurooppaa rakennetaan – ihmisten vai markkinoiden. Nämä vaalit ovat yhtä tärkeät ja poliittiset kuin mmutkin vaalit. Kaikissa vaaleissa vaikutetaan elämämme suuntaan.

Talous- ja työllisyyskriisi osoittaa, että puhtaasti markkinavoimien autuuteen perustuva talousjärjestelmä on epäoikeudenmukainen ja haavoittuva. Sosialidemokraatit ajattelevat, että markkinavoimat ovat hyvä renki, mutta huono isäntä. Markkinavoimilla ei ole vastuuta eikä velvollisuutta huolehtia ihmisesti, vaan tämä työ on ihmisen hoidettava.

Vaalien pohjana on arvoperusta, joka kestää ja kehittyy maailman muutoksessa. Perusarvot ovat kuitenkin asia, joka ei ole muuttunut ja jonka en usko muuttuvan maailman muuttuessa. Suosittelenkin lämpimästi sosialidemokraattisten ehdokkaiden äänestämistä EU-vaaleissa 7.6.2009.

Lisää aiheesta voit lukea sivuilta www.eurovaalit.sdp.fi 

Keväthaasteita ja onnistumisia

 

Vaikka tänä vuonna kevättä sai odottaa, alkuvuosi on hurahtanut ohi vauhdilla. Iloja ja haasteita on riittänyt niin töissä, politiikassa kuin kotonakin. Elämä on opettanut uusia asioita ja vanhaa tietoa on saanut soveltaa uudenlaisten haasteiden edessä.

Politiikassa sivustaseuraajan rooli ei sovi minulle. Kuitenkin roolia on siedettävä, kun Sdp on oppositiossa ja monia asioita tekisi toisin kuin porvarihallitus. No tässä se taistelutahto kasvaa, kun ajattelee, että eduskuntakautta on edessä vielä abaut kaksi vuotta.

Helsingin valtuustossa kolmanneksi suurimman puolueen vaikutusvalta on luonnollisesti heikompi kuin toiseksi suurimman. Tässäkin suhteessa politiikan tappio kirpaisee pidempään kuin tappio esimerkiksi futismatsissa. Itse asiassa politiikan tappio tunnelma kestää neljä vuotta, jonka jälkeen vasta on uuden matsin aika. 

Uuden lautakunnan uutena puheenjohtajana pohdittavaa on riittänyt. Töitä on saanut tehdä, jotta uusi valtuustokausi starttaa hyvässä hengessä. Lautakunta piti seminaarin ja on perehtynyt Helsingin tukkutoriin, hankintakeskukseen ja rakentamispalveluun. Lisäksi tulemme käymään tutustumassa yksiköissä valtuustokauden aikana. Viime viikolla aamutuimaan kävimme tutustumassa ja ihastumassa tukkutoriin ja sen tunnelmaan. Hommat lautakunnassa ovat jo tukevasti hallinnassa ja omalta osaltani toimitusjohtajien päätöslistojen lukeminen käy viikottain rutiininomaisesti 

Haasteita ja onnistumisen iloa on riittänyt. Eilen koin yhden kevään parhaimmista. Ylipuhuhuin viisivuotiaani, joka oli päättänyt opetella ajamaan pyörällä ilman apupyöriä vasta kuusi vuotiaana, pyöränselkään. Hetken treenauksen jälkeen poika polki pyörällä korttelin ympäri samalla kikattaen minun juostessa hänen vierellään. Yhdessä onnistuimme ja riemuitsimme onnistumisen ilosta. Kuinka joku edes ajatteli, ettei viisivuotiaana osaisi ajaa polkupyörällä ilman apupyöriä?

Hihat heilumaan ja pelimerkkejä kunnille

Kunnat kantavat merkittävää vastuuta ihmisten hyvinvoinnista tuottamiensa palvelujen kautta. Kuitenkaan kunnille ei ole hallituksen toimesta annettu riittävää määrää “pelimerkkejä” huolehtia laadukkaista ja tehokkaista kuntapalveluista. Päinvastoin, yhä useammat kunnat elävät tiukkaa talouden ehdoilla toimimisen aikaa ja ajoittain, jopa lakisääteisiin palveluihin ei riitä tarpeeksi pelimerkkejä.

Paikallishallinto on erittäin tärkeässä roolissa pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa. Suomessa kuntasektori vastaa viidesosasta taloudesta ja työllistää viidesosan väestöstä. Näihin tosiasioihin, kun vertaa sitä, että kuntatalous on vaikeuksissa ja kuntien tulopohja murtumassa. Tilanne on se, että yhteisöverotuotot putoavat useissa kunnissa ja valoa tunnelin päässä on vaikea nähdä.

Kaikkiaan kuntien verotulot supistuvat noin viisi prosenttia viime vuodesta. Samaan aikaan ikääntyminen ja työttömyys lisäävät palvelujen kysyntää. On käsittämätöntä, että kaikki tuntuvat tietävät ikärakenteen muutoksen tuomat haasteet sekä korostavat laadukkaiden palveluiden merkitystä. Hallitus on veronalennuksilla vähentänyt pysyvästi valtiontalouden tuloja. Julkisen talouden rahoituspohjaa hallitus on heikentänyt lähes 1,4 miljardia euroa
enemmän kuin hallitusohjelmassa määriteltiin.

Näyttääkin siltä, että hallituksessa istuessa istutaan tukevasti takamuspenkissä ja pannan kunnat käärimään hihat ja tekemään likainen sopeuttamistyö. Tässä tilanteessa olisi vastuullista vahvistaa kuntien taloutta ja yhteistä hyvää, eikä jättää osaa ihmisistä pulaan. Lienee yhtä helppoa keksiä keinoja kuntatalouden parantamiseksi, kuin on ollut sen kurjistamiseksi.

Yhtiö ei tarkoita laatua, eikä julkinen tehottomuutta

 Helsingissä tuntuu olevan käynnissä oikein kunnon markkinavimma. Uskomatonta, kun nyt maailman taloudellinen tilanne näyttää sen, etteivät markkinat ole oikeudenmukaisia, hyvinvoinnista tai laadusta huolehtivia. Monilla eri tavoilla on tullut selväksi, että markkinoiden johtaessa, se on raha, joka ratkaisee. Kun taantuma iski ne, jotka jo ennen taantumaa tuskailivat taloustilanteensa kanssa, tuskailevat nyt vielä enemmän.

Helsingin strategiaesityksessä vuosille 2009 esitetään osakeyhtiöittämisiä ja henkilöstö pelkää, että tuotannon tehokkaaksi ajaminen tarkoittaisi automaattisesti ensin yhtiöittämistä ja sitten yksityistämistä. En halua uskoa tällaista ajatteluketjua todeksi, vaikka olen huomannut, että ajoittain juuri näin prosessi on edennyt.

Otetaan esimerkiksi Palmia, jota on strategiassa esitetty muutettavaksi osakeyhtiöksi. Esitys on mielestäni yllättävä ajatellen, että Palmian organisaatiota on kehitetty tehokkaaksi ja nykyaikaisemmaksi. Samanaikaisesti Palmian laatuakin on kehuttu, viimeisimpänä siivouspalveluiden laatusertifikaatin muodossa. Lisäksi Palmian kohdalla ovat useat kilpailutukset ovat toimineet kuin sadan metrin juoksu eli paras voittaa. Palmialla on takana on tasainen hyvä kausi, jonka aikana se on pärjännyt kilpailutuksissa, mutta silti ja taas pitäisi muuttaa toimivaa organisaatiota. En ymmärrä, enkä suostu ymmärtämään.

Samaa työtä teen nyt myös teknisenpalvelun lautakunnassa. Rakentamispalvelun organisaatio muokataan tehokkaaksi ja nykyaikaiseksi samanaikaisesti huolehtien työnlaadusta. Sen jälkeen ei pitäisi olla tarvetta yhtiöittää. Palmian esimerkki osoittaa, että ilman yhtiöittämistä voidaan toimia tehokkaasti ja laadukkaasti.

Mielestäni toimivaa organisaatiota ei ole syytä muuttaa vain ideologisin perustein, vaan on huomioitava todellinen tilanne. Niin taloudessa kuin henkilöstön hyvinvoinnissa ja toivon, että strategiasta saadaan hyvä ja järkevä kompromissi aikaiseksi. Sellainen, joka huomioi demokratian jakautumisen kolmelle suurelle puolueelle. Sellaisen, jossa kuullaan äänestystuloksen kautta, mahdollisimman laajasti helsinkiläisiä ihmisiä.

Helsinki lamassa hyvinvoinnin kustannuksella?

Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä on istunut lihakset hellinä ja miettinyt Helsingin kaupungin tilaa. Seuraava budjetti ja strategiaohjelma tulevat vaikuttamaan merkittävästi Helsingin ja helsinkiläisen ihmisen elämään. Lisäksi pääkaupunkiseudun ratkaisut vaikuttavat myös laajemmin koko Suomeen.

Kyse on hyvinvoinnista ja sen turvaamisesta taloudellisesti vaikeana aikana. Kun kaupunginjohtaja Pajunen heittelee hatusta esityksiä henkilöstömäärän vähentämiseksi tässä tilanteessa, näen heitot ennemmin paniikkimielialan lisäämisenä kuin todellisena huolenpitona. Nyt onkin tärkeää harkita tarkoin, millaisia heittoja ja esityksiä tehdään, jottemme lietso paniikkimielialaa entisestään.

Uskon, että vastuullisinta polittiikkaa on nyt tehdä kaupungin omasta työstä tehokkaampaa, tuottavampaa ja laadukkaampaa. Se ei tarkoita automaattisesti kovaa kokoomuslaista linjaa, jossa yksityistetään, yhtiöitetään ja irtisanotaan henkilökuntaa tuotannustaloudellisin perustein. Kunnan tehtävä, tässä tapauksessa Helsingin, on pitää huolta ihmisestä tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti. Saman aikaisesti on muistettava, että kuluttaminen tekee hyvää kansantaloudelle ja tästä syystä, ihmisen onkin syytä kuluttaa, mikäli euroja taskun pohjalta löytyy. Jos ei, niin tyhjästä ei voi eikä tarvitse nyhjästä.

Nyt ei pidä vastakkain asetella ihmisiä ja yksityistää – taloudellisestakaan näkökulmasta. Vaan nyt tässä tilanteessa ajateltuna, on tärkeää huolehtia palveluista ja siten myös ihmisistä. Pitää investoida ja rakentaa, huolehtia tulojen ja menojen suhteesta sekä korottaa kunnallisveroa, jotta palvelut ja henkilöstön määrä sekä hyvinvointi voidaan turvata. Taloudellisesti haastavina aikoina tarvitaankin yhteisvastuullisuutta, huolenpito ja välittämistä kanssaihmisistä.

Seuraava tukiryhmäni kokous

Seuraava tukiryhmäni kokous pidetään22.4.2009 klo 17-20 Kotkien toimistolla osoitteessa Kaarlenkatu 3-5. Tervetuloa.

Ei kiinteistöveron korotuksia!

Hallitus antaa kunnille mahdollisuuden nostaa kiinteistöveroa nostamalla veron ylärajaa. Ensin silmäykseltä tämä näyttää helpolta ja tavallista ihmistä viehättävältä tavalta lisätä kuntien tässä taloustilanteessa hiipuvia verotuloja. Kuitenkin kiinteistöveron nosto vaikuttaa todennäköisesti asumiskuluja lisäten ja täten vaikeuttaen etenkin niiden elämää, joilla muutekin tiukka taloudellinen tilanne.

Kiinteistöveron korotus on helppo tapa lisätä kunnan tuloja, mutta hyvä tapa se ei ole. Kiinteistöveron nosto valuu käytännössä suoraan asumisen hintaan kohonneiden vuokrien ja vastikkeiden muodossa – ja kirpaisee se omakotiasujaakin. Kohonneet asumisen kustannukset taas osuvat eniten pienituloisten nilkkoihin.

Kiinteistövero siis verottaa eniten pienituloisia ihmisiä. Lisäämällä maksutaakkaa nimenomaan näissä ryhmissä, ruokitaan lamaa entisestään. Pienituloisten jokainen käytettävissä oleva euro myös käytetään, kun mahdollisuutta säästää ei ole. Asumisen kustannuksia ei pidä lisätä – ei yleensäkään eikä varsinkaan tässä taloustilanteessa.

Vaikka veron nosto tulee mahdolliseksi, niin eihän sorruta helppoihin ratkaisuihin. Kiinteistöveroa ei tule nostaa, vaan nyt täytyy etsiä pitkällä aikavälillä kestäviä ratkaisuja. Ratkaisuja, jotka ovat oikeudenmukaisia ja eivät lisää taloudellista eriarvoistumista.

Puheeni puoluevaltuustossa 4.3.2009

Tilaa ja tukea uudelleenkouluttautumiselle

Nyt se on sitten virallista, olemme taantumassa. Hallitus on luvannut tarttua tositoimiin, mutta ainoaksi käytännön toimenpiteeksi näyttää jääneen lamaa entisestään ruokkiva ilmoitus eläkeiän nostosta ja leikkaukset työllistämismäärärahoista.

Jokaisen täällä istuvan tuttavapiirissä on jo joku talouskriisin vuoksi tai sen nimissä lomautettu, ellei jopa irtisanottu. Monien tilanne on se, että työelämässä on jo tullut hankittua kannuksia, mutta taantumassa työvoimatoimiston tarjoamat vaihtoehdot jäävät vähiin. Käytännössä vaihtoehdot ovat paluu työuran alusta tuttuihin peruspaikkoihin tai uudelleenkouluttautuminen. Ymmärrettävästi motivaatio työttömällä saattaa ontua, jos ravintolapäällikkönä kymmenen vuotta toimineen pitäisi ryhtyä baariin plokkaamaan tuoppeja pöydistä. Näin ollen uudelleen- tai edelleenkouluttautuminen tuntuukin monesta aikuisesta mielekkäämmältä.

Meillä ei kuitenkaan ole jostain syystä välineitä tukea työttömäksi jäänyttä uudelleenkouluttautuvaa aikuisväestöämme. Tutkintorakenteet on tehty jäykiksi ja pitkiksi, mahdollisuuksia tiiviiseen opiskeluun on vain vähän. Näin edelleen, vaikka aikuinen uudelleenkouluttautuja ei enää tarvitse kuukausien kesälomia tai työharjoittelujaksoja pätevöityäkseen uuteen ammattiin.

Useita vuosia perässä laahannut opintotuen taso pitää huolen siitä, että aikuisena tutkintoon opiskelu on taloudellinen mahdottomuus ellei satu olemaan naimisissa miljonäärin kanssa tai istu isipapan lahjoittaman rahaston päällä. Kelan aikuiskoulutustuki sen sijaan on tarkoitettu työstään opintovapaalle jäävän kouluttautumiseen, työttömällä tai lomautetulla ei ole tähän mahdollisuutta. Työvoimatoimiston koulutustuki taasen pätee vain työvoimatoimiston hyväksymiin kursseihin.

Työelämä on kokonaisuudessaankin muuttumassa. Enää ei ensin kouluttauduta ja sitten jäädä ensimmäiseen työpaikkaan eläkeikään asti. Työelämän tarpeet muuttuvat jatkuvasti ja työntekijöiden vaaditaan muuttuvan niiden tarpeiden mukana, mutta välineitä tähän muutokseen ei ole tarjolla riittävästi. Uudelleenkouluttautumisesta tulee yhä yleisempää, sillä työnantajienkin edustamat alat muuttavat muotoaan markkinoiden perässä. Esimerkiksi entinen teknologiayritys yhdistääkin toimintojaan sosiaalipuolen palveluiden kanssa ja henkilöstön osaamisen pitää päivittyä. Yhteiskunnan on omalta osaltaan pystyttävä tukemaan niin elinkeinoelämän kuin työntekijöidenkin tarpeita tässä muutosprosessissa. Hallitus on hoitanut elinkeinoelämän tukemisen, mutta ihmistäkin pitää tukea.

Omaa kokemusta ja koulutusta vastaavaa työtä haaveksivalla on kovat ajat edessä. Olemme taantumassa, joten itsensä haastamiselle ja jatkossa työuraa edistävän työn etsimiselle ei hallituksessa haluta antaa tilaa. Voisiko hallitus edes antaa tilaa ja tukea edes uudelleenkouluttautumiselle?