Aikaa ilman rahaa

Jo kauan sitten opin, että elämä yllättää. Muutama viime vuosi vilahti ohi vauhdilla perhe-elämän, politiikan ja työelämän kuvioita yhteen sovitellessa. Välillä yllätys tulee ihan puskista ja välillä sitä osaa jo odottaa, vaikkei ennakkoon ihan ääneen osaakaan sanoa, mitä seuraavaksi on edessä. Tammikuussa huomasin, että nyt meidän perheessä elämä on mennyt sekaisin erilaisten iloisten ja ikävien yllätysten johdosta.

Selästä tai tarkemmin niskasta johtuva sairaslomani jatkuu magneettikuvaukseen pääsyn odottelun merkeissä toukokuulle. Saan nyt ihan käytännössä kokea, millaista on odotella tyhjänpanttina tutkimukseen pääsyä. Toisaalta, jokainen, joka minut tuntee arvaa, että olen jo kehitellyt päiviini toimintaa, mutta olisin ollut halukas jatkamaan niin politiikan parissa kuin töissäkin heti, kun selkäni vaan kestää istumista. Nyt hoitojonossa kuluu ainakin puoli vuotta. Tosin työjärjestelyt menevätkin niin, että palaan töihin vasta joskus tulevaisuudessa, koska perheeseemme on tulossa vauva kesäkuussa. Jään suoraan sairaslomalta äitiyslomalle.

Samanaikaisesti taantuma koskettaa meidän perhettä konkreettisesti. Sen vuoksi meillä taistellaan nyt työttömyys- vuokratyö- pätkätyöelämä viidakossa ja kehitellään kaikenmoisia työkuvioita sekä venytellään senttejä. Valitettavaa on se, että vaikka halua olisi hakeutua opiskelemaan tai mihin tahansa töihin, käytännön toteutuksesta ei näytä tulevan mitään, koska paikkoihin on niin paljon hakijoita. Voin vain kuvitella, millaista työnhaku on sellaisille ihmisille, jotka eivät osaa käyttää tietokoneita ja hakea töitä. Puhumattakaan henkisistä paineista, ahdistuksesta ja turhautumisen tunteesta, mikä työttömyyteen liittyy.

Alan olla varma siitä, ettei aikaa ja rahaa voi olla perheessä samanaikaisesti. Aikaisemmin arki oli kalenterin lukua, jatkuvaa sovittelua lasten ja aikuisten ihan perusasioiden kanssa. Jo esimerkiksi kasvatuskeskusteluaika vaati pohdintaa, kuinka se saadaan hoidetuksi. Viime kuukausina tilanne muuttui täysin – Meidän perheellä ei ole enää ollut kiirettä. Pikemminkin aikaa puuhailulle, mikäli vaan selkäni kestää. Tällä viikolla lapset aloittivat puolipäiväsenä päiväkodissa, jolloin aikuiset voivat hoitaa aikuisten asioita tai vaikkapa kuntoilla, ja lapset pysyvät päiväkodin arjessa kiinni, sillä muutoksia arkeen voi olla edessä piankin.

Asiat muuttuivat monisyisiksi ja haastaviksi, mutta samanaikaisesti alkusokin jälkeen mukaviksi. Kaipa tässäkin muutoksessa on kyse oikeanlaisen asenteen löytämisestä. Nyt on aikaa ja onneksi Helsingissä voi vielä keksiä tekemistä ilmaiseksi ja edullisestikin.

Vaihtoehtoja on olemassa

Kun valtuusto laati Helsingin budjettia 2010 syksyllä, oli taloudellisesti vaikea kevät tiedossa. Vaihtoehtoja oli ja niitä esitettiin, mutta Helsingin valtuuston enemmistö päätti hyväksyä budjetin ja palvelukielteisen linjan. Nyt meillä on jo ennakkoon reilusti alimitoitettu budjetti. Tämä antaa palveluiden heikentämistä sekä yksityistämistä kannattaville puolueille tilan toimia ideologiansa mukaan: kunnallista palveluverkkoa heikentäen.

Lähipalveluista näyttää tulevan sananhelinää. Vaikka tiedänkin, että tässä vaiheessa lakkautuslistat näyttävät aina hurjemmilta, kuin lopulta toteutuvat. Silti tilanne hirvittää. Kokemus kertoo, että hiljaisimpia ovat lähiöt, joissa kunnallisia palveluita tarvitaan eniten, ja niihin lakkautukset osuvat valitettavasti selvimmin.

Helsingin ensi vuoden taloustilanteen tiukkeneminen oli odotettavissa. Kuten olivat myös lakkauslistat. Itseäni vain harmittaa, ettei valtuusto suostunut nostamaan veroprosenttiamme, ja samalla turvaamaan suurempaa osaa palveluista kuin nyt.

Edessä näyttää olevan harmittava palveluiden puolustustaistelu liian kireän budjettiraamin kanssa, jolla on takanaan valtuuston enemmistö. Tähän taisteluun tarvitaan meitä kaikkia.

Kun köyhäily muuttuu henkiinjäämistaisteluksi

Tänä syksynä minulla on ollut erityisesti aikaa pysähtyä miettimään erilaisten perheiden elämään ja niitä haasteita, jotka kuuluvat monien helsinkiläisperheiden arkeen. Olen huolissani tuloerojen kasvusta, nuorten aikuisten velkaantumisesta ja jatkuvasta ahdistuksesta. Yksilökeskeisyyden kasvu lisää kaipaustani yhteisöllisempään elämän tyyliin.

Yksilökeskeinen yhteiskunta antaa ymmärtää, että pienet tulot on oma valinta. Yksilö syyllistetään pienistä tuloistaan suhteessa liian suuriin menoihin. Monet asiat ovat omia valintoja, mutta samanaikaisesti yhteiskunnallisten valintojen summa. Jos palkka on alle 2000 euroa bruttona, on valittu ehkä väärä ala. Oma vika. Oma syy on myös se, jos käy päätyönsä lisäksi tekemässä keikkatöitä. Oma syy on sekin, valikoiko puolisonsa rakkauden vai rahan perusteella. Asumisen suhteen puolestaan nelihenkinenkin perhe voi asua yksiössä tai kaksiossa. Voi toki valita itse, mutta usein valinnan tekeminen tai omasta valinnasta syyllistäminen on inhimillisesti kohtuutonta.

Monet hienot ideologiat saavat väistyä, kun ihminen kävelee kauppaan ostamaan suurperheen viikon ruokatarvikkeita sadalla eurolla. Reilu Kauppa ja Luomu vaihtuvat lähes välittömästi Euro Shopperiin ja Rainbowhin. Hinta määrittää sen, mitä ostaa ei enää eettisyys. Ruokakassissakin naudan vähärasvainen jauheliha vaihtuu sikanaudaksi, osa vihanneksista ja kokoliha jäävät valitettavan usein kauppaan. Tai kun huomaa, että vuokra- ja sähkölaskun jälkeen käteen jää vajaan ruokakauppalaskun verran rahaa. En ihmettele, että jotkut valitsevat luottotietojen menettämisen nälän ja epäterveellisen ruokailun sijaan.

Kuinka pärjätä niin, etteivät kaikki huomaa, kuinka köyhiä taloudellisesti tiukoilla olevassa perheessä ollaan? Tutkimustenkin mukaan lapsiperheiden köyhyys koetaan perheissä häpeäksi ja nöyryytykseksi. Köyhyyteen liittyy häpeä ja avuntarpeeseen nöyryytys. Aikuiset tuntevat myös usein myötätuskaa lasten joutuessa kokemaan arjessaan köyhyyttä. Monet haluavatkin näyttää ainakin ulospäin, että arjessa pärjätään.

Erittäin surullinen olen siitä, että hyvinvointiyhteiskunnalle ollaan jättämässä hyvästejä niin Helsingissä kuin koko Suomessa. Tuloerot kasvavat. Järkevää olisi nyt keskittyä löytämään ratkaisuja tuloerojen kasvun hillitsemiseksi. Kuitenkin tuntuu ja näyttää siltä, että Suomen hallitus toimii juuri päinvastoin. Köyhäilyä taitaa olla luvassa monissa perheissä tulevaisuudessakin.

Vaihdon paikka

Myös minä liityin sairastaviin sosialidemokraatteihin. En ole ihan niin vakavasti sairas, kun monet toverit, mutta siinä määrin, etten pysty täysipainoisesti keskittymään yhteisten asioiden hoitoon. Kyseessä on oireileva selkäni, kovat kivut ja mahdollisesti pitkittyvä sairasloma. Tästä syystä, ikäväkseni, haen eroa teknisen palvelun lautakunnan puheenjohtajan tehtävästä.

Näen, että lautakunnan puheenjohtajana minun vastuullani on huolehtia siitä, että lautakunnassa homma toimii. Jos en pysty asioita hoitamaan tai osallistumaan täyspainoisesti, on syytä tehdä johtopäätöksiä ja siirtyä sivuun. Aiva kuten työelämässäkin. Sairaana pitää sairastaa. Mielestäni on tärkeää, että lautakuntaan valitaan mahdollisimman pian osaava ja asiantunteva puheenjohtaja tilalleni.

Päätöksenä eron pyyntö on yksin kertainen. – Ensin oma terveyteni, sitten vasta pystyn pitämään huolta yhteisistä asioista ja ihmisen hyvinvoinnista Helsingissä. Toivon pikaista paranemista ja se vaatii, keskittymistä kuntoutumiseen. Näin aion olla taas ”pelikunnossa”, kun eduskuntavaalit 2011 koittavat. Mutta aika näyttää kuinka tässä käy..

Kauneutta, kuvia ja mielikuvia

Pihlajamäki, Pihlis, herättää kaupunginosana ristiriitaisia tuntemuksia. Alueeseen liittyy ennakkoluuloja asioista, mihin usein törmää Pihliksestä keskusteltaessa. Edulliset asunnot, korkeat kerrostalot ja ikävän näköiset tilastot tulevat monilla mieleen Pihlajamäestä.

Ainakaan ensimmäisenä mieleen ei tule, hetken mietinnän jälkeen kyllä, lähiö, jonka muodostama kokonaisuus on suojeltu asemakaavalla. Lähiö, joka on kaunis ja mukava asua. Kauneuden ja tunnelmallisen kokonaisuuden löydän kyllä, kun pysähdyn pohtimaan Pihlistä. Alueella on hyvät ulkoilumahdollisuudet, palvelut ja luonto lähellä tietenkin muistaen tämän kiistellyn arkkitehtuurinäkökulman.

Miksipä ihminen pohtisin Pihliksen kauneutta? Ainakaan minä en aiemmin sitä pohtinut, vaikka olen vapaa-aikaani Pihliksessä aikaani viettänyt ja paljon liikkunut. Pohdinpa joskus muuttavanikin sinne. Joka tapauksessa tänä syksynä Riina Kuikan valokuvanäyttelyn “Päivän rajamailla Pihlajamäessä” pysäytti minut pohtimaan Pihlajamäkeä ja kotiseutuani laajemminkin. Kauneutta on paljon ympärillä, mutta jostakin syystä ennakkoluulot ja mielikuvat räntäisestä lokakuusta tai kylmästä loskaisesta talvesta vaikeuttavat kauneuden huomaamista.

Ryntäsin heti ensimmäisenä näyttelypäivänä katsomaan Riina Kuikan näyttelyn valokuvat läpi. Tunnen Riinan hyvin ja tiesin, että hän on taitava kuvallisessa ilmaisussa ja toisaalta tämä elämän makuinen näyttely avautui jo ennen sen näkemistä minulle erilaisilla tavoilla. Muistan millaista oli valvoa öitä vauvan kanssa ja uskon, että Riinan temperamentilla ainoa tapa hoitaa äidin tehtävä kunnialla, oli suunnata ulos, heijailla pikkuneitiä ja keskittyä näkemään kauneus.

Voin myös kuvitella, kuinka Riina on räpsinyt spontaanisti kuvia kauniista asioista ja ajankuluksi muokannut ne koneella näyttelykuntoon. Tämän jälkeen tämä nöyrä taiteilija on varmasti kävellyt kohti Viikin kirjastoa lähes yhtä spontaanisti kuin oli kuvat ottanut ja kysynyt, voisiko pitää näyttelyn. Kun näyttelyn järjestäminen onnistui, nöyrä taiteilija käveli hyvillä mielin kotiinsa pohtien: ”Ainakin hän tarjoaa ihmisille mahdollisuuden, nähdä Pihlajamäen kauneuden.”

Suosittelen lämpimästi Riina Kuinkan valokuvanäyttelyä ”Päivän rajamailla Pihlajamäessä” Viikin kirjastossa 6.11.2009 asti. Kuvat on otettu tammikuussa 2009, kun Riinan tytär oli kahdeksan kuukautta vanha ja yön itkuisten heräilyiden jälkeen äidin oli vaikea saada unen päästä kiinni, joten hän lähti kävelemään ulos kameran kanssa.

Kesälomatunnelmia

Minulla on pitkästä aikaan kesäloma. Juhannuksena pääsin kesäloma fiilikseen, kun mökkeilimme, aurinko paistoi, lapset pulikoivat rantavedessä ja itse makailin kumipatjalla aurinkoa ottaen. Kuitenkin minun kesäni ei ole pelkkää relailua. Kesällä tulee luettua, hoidettua hommia, joita ei ole arkena ehtinyt tehdä, keskusteltua poliittisesta tilanteesta, rakentamisesta jne.

Arkihuolet väistyvät lomalla, vaikkakin buukkasimme pankkineuvottelun keskelle lomaa. Naureskelimmekin hyvissä fiiliksissä, että kesälomallehan kannattaa sijoittaa kaikki virastoasioinnit, ettei tunnelma muutu liian rennoksi ja ihanaksi. No onneksi pankkineuvottelu meni mukavasti ja me suuntasimme sen jälkeen TUSKA-festareille.

Poikkeuksellista tänä kesänä on ollut se, että lautakunnan asioissa olen toiminut lomasta huolimatta. Tietenkin on määrätyt ns. rutiini asiat, jotka on hoidettava joka viikko. Sen lisäksi huomaan jatkuvasti keskustelevani ihmisten kanssa rakennusasioista muun muassa ketjuttamisesta, sopimuksista ja niiden ongelmakohdista jne. – Oikeudenmukaisuudesta, tehokkuudesta ja laadusta. Tämä arvokas keskustelutyö jatkuu kesällä tai etenkin lomalla sitä tulee käytyä, kun on aikaa istua ja jutella. Niin ja onhan kesä rakentamisen aikaa.

Joka tapauksessa loma jatkuu meidän perheessä leireilyn merkeissä. Lisäksi edessä on arjesta poikkeava Heinäkuu. Lapset lomailevat mummon ja vaarin sekä isin kanssa. Tiedän, että minulle iskee ikävä, kun lapset eivät ole koko ajan arkisin kotona. Toisaalta kuukausi on nähtävä mahdollisuutena lapsille viettää lomaa läheistensä kanssa ja äidille & Jonelle tehdä asioita, joita ei arjen tohinassa ehdi tehdä.

Aurinkoista ja rentouttavaa kesää.

Ihmisten Eurooppa

 

Ihmisten Eurooppa

Euroopan parlamentin vaaleihin on enää kolmisen viikkoa. Ehdokkaat ovat kiertäneet junalla Suomea. Seminaareja ja toritapahtumia järjestetään ympäri maata vaalipäivään saakka. EU-vaaleissa ratkaistaan, kenen ehdoilla Eurooppaa rakennetaan – ihmisten vai markkinoiden. Nämä vaalit ovat yhtä tärkeät ja poliittiset kuin mmutkin vaalit. Kaikissa vaaleissa vaikutetaan elämämme suuntaan.

Talous- ja työllisyyskriisi osoittaa, että puhtaasti markkinavoimien autuuteen perustuva talousjärjestelmä on epäoikeudenmukainen ja haavoittuva. Sosialidemokraatit ajattelevat, että markkinavoimat ovat hyvä renki, mutta huono isäntä. Markkinavoimilla ei ole vastuuta eikä velvollisuutta huolehtia ihmisesti, vaan tämä työ on ihmisen hoidettava.

Vaalien pohjana on arvoperusta, joka kestää ja kehittyy maailman muutoksessa. Perusarvot ovat kuitenkin asia, joka ei ole muuttunut ja jonka en usko muuttuvan maailman muuttuessa. Suosittelenkin lämpimästi sosialidemokraattisten ehdokkaiden äänestämistä EU-vaaleissa 7.6.2009.

Lisää aiheesta voit lukea sivuilta www.eurovaalit.sdp.fi 

Euroopan parlamentin vaaleihin on enää kolmisen viikkoa. Ehdokkaat ovat kiertäneet junalla Suomea. Seminaareja ja toritapahtumia järjestetään ympäri maata vaalipäivään saakka. EU-vaaleissa ratkaistaan, kenen ehdoilla Eurooppaa rakennetaan – ihmisten vai markkinoiden. Nämä vaalit ovat yhtä tärkeät ja poliittiset kuin mmutkin vaalit. Kaikissa vaaleissa vaikutetaan elämämme suuntaan.

Talous- ja työllisyyskriisi osoittaa, että puhtaasti markkinavoimien autuuteen perustuva talousjärjestelmä on epäoikeudenmukainen ja haavoittuva. Sosialidemokraatit ajattelevat, että markkinavoimat ovat hyvä renki, mutta huono isäntä. Markkinavoimilla ei ole vastuuta eikä velvollisuutta huolehtia ihmisesti, vaan tämä työ on ihmisen hoidettava.

Vaalien pohjana on arvoperusta, joka kestää ja kehittyy maailman muutoksessa. Perusarvot ovat kuitenkin asia, joka ei ole muuttunut ja jonka en usko muuttuvan maailman muuttuessa. Suosittelenkin lämpimästi sosialidemokraattisten ehdokkaiden äänestämistä EU-vaaleissa 7.6.2009.

Lisää aiheesta voit lukea sivuilta www.eurovaalit.sdp.fi 

Keväthaasteita ja onnistumisia

 

Vaikka tänä vuonna kevättä sai odottaa, alkuvuosi on hurahtanut ohi vauhdilla. Iloja ja haasteita on riittänyt niin töissä, politiikassa kuin kotonakin. Elämä on opettanut uusia asioita ja vanhaa tietoa on saanut soveltaa uudenlaisten haasteiden edessä.

Politiikassa sivustaseuraajan rooli ei sovi minulle. Kuitenkin roolia on siedettävä, kun Sdp on oppositiossa ja monia asioita tekisi toisin kuin porvarihallitus. No tässä se taistelutahto kasvaa, kun ajattelee, että eduskuntakautta on edessä vielä abaut kaksi vuotta.

Helsingin valtuustossa kolmanneksi suurimman puolueen vaikutusvalta on luonnollisesti heikompi kuin toiseksi suurimman. Tässäkin suhteessa politiikan tappio kirpaisee pidempään kuin tappio esimerkiksi futismatsissa. Itse asiassa politiikan tappio tunnelma kestää neljä vuotta, jonka jälkeen vasta on uuden matsin aika. 

Uuden lautakunnan uutena puheenjohtajana pohdittavaa on riittänyt. Töitä on saanut tehdä, jotta uusi valtuustokausi starttaa hyvässä hengessä. Lautakunta piti seminaarin ja on perehtynyt Helsingin tukkutoriin, hankintakeskukseen ja rakentamispalveluun. Lisäksi tulemme käymään tutustumassa yksiköissä valtuustokauden aikana. Viime viikolla aamutuimaan kävimme tutustumassa ja ihastumassa tukkutoriin ja sen tunnelmaan. Hommat lautakunnassa ovat jo tukevasti hallinnassa ja omalta osaltani toimitusjohtajien päätöslistojen lukeminen käy viikottain rutiininomaisesti 

Haasteita ja onnistumisen iloa on riittänyt. Eilen koin yhden kevään parhaimmista. Ylipuhuhuin viisivuotiaani, joka oli päättänyt opetella ajamaan pyörällä ilman apupyöriä vasta kuusi vuotiaana, pyöränselkään. Hetken treenauksen jälkeen poika polki pyörällä korttelin ympäri samalla kikattaen minun juostessa hänen vierellään. Yhdessä onnistuimme ja riemuitsimme onnistumisen ilosta. Kuinka joku edes ajatteli, ettei viisivuotiaana osaisi ajaa polkupyörällä ilman apupyöriä?

Hihat heilumaan ja pelimerkkejä kunnille

Kunnat kantavat merkittävää vastuuta ihmisten hyvinvoinnista tuottamiensa palvelujen kautta. Kuitenkaan kunnille ei ole hallituksen toimesta annettu riittävää määrää “pelimerkkejä” huolehtia laadukkaista ja tehokkaista kuntapalveluista. Päinvastoin, yhä useammat kunnat elävät tiukkaa talouden ehdoilla toimimisen aikaa ja ajoittain, jopa lakisääteisiin palveluihin ei riitä tarpeeksi pelimerkkejä.

Paikallishallinto on erittäin tärkeässä roolissa pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa. Suomessa kuntasektori vastaa viidesosasta taloudesta ja työllistää viidesosan väestöstä. Näihin tosiasioihin, kun vertaa sitä, että kuntatalous on vaikeuksissa ja kuntien tulopohja murtumassa. Tilanne on se, että yhteisöverotuotot putoavat useissa kunnissa ja valoa tunnelin päässä on vaikea nähdä.

Kaikkiaan kuntien verotulot supistuvat noin viisi prosenttia viime vuodesta. Samaan aikaan ikääntyminen ja työttömyys lisäävät palvelujen kysyntää. On käsittämätöntä, että kaikki tuntuvat tietävät ikärakenteen muutoksen tuomat haasteet sekä korostavat laadukkaiden palveluiden merkitystä. Hallitus on veronalennuksilla vähentänyt pysyvästi valtiontalouden tuloja. Julkisen talouden rahoituspohjaa hallitus on heikentänyt lähes 1,4 miljardia euroa
enemmän kuin hallitusohjelmassa määriteltiin.

Näyttääkin siltä, että hallituksessa istuessa istutaan tukevasti takamuspenkissä ja pannan kunnat käärimään hihat ja tekemään likainen sopeuttamistyö. Tässä tilanteessa olisi vastuullista vahvistaa kuntien taloutta ja yhteistä hyvää, eikä jättää osaa ihmisistä pulaan. Lienee yhtä helppoa keksiä keinoja kuntatalouden parantamiseksi, kuin on ollut sen kurjistamiseksi.

Yhtiö ei tarkoita laatua, eikä julkinen tehottomuutta

 Helsingissä tuntuu olevan käynnissä oikein kunnon markkinavimma. Uskomatonta, kun nyt maailman taloudellinen tilanne näyttää sen, etteivät markkinat ole oikeudenmukaisia, hyvinvoinnista tai laadusta huolehtivia. Monilla eri tavoilla on tullut selväksi, että markkinoiden johtaessa, se on raha, joka ratkaisee. Kun taantuma iski ne, jotka jo ennen taantumaa tuskailivat taloustilanteensa kanssa, tuskailevat nyt vielä enemmän.

Helsingin strategiaesityksessä vuosille 2009 esitetään osakeyhtiöittämisiä ja henkilöstö pelkää, että tuotannon tehokkaaksi ajaminen tarkoittaisi automaattisesti ensin yhtiöittämistä ja sitten yksityistämistä. En halua uskoa tällaista ajatteluketjua todeksi, vaikka olen huomannut, että ajoittain juuri näin prosessi on edennyt.

Otetaan esimerkiksi Palmia, jota on strategiassa esitetty muutettavaksi osakeyhtiöksi. Esitys on mielestäni yllättävä ajatellen, että Palmian organisaatiota on kehitetty tehokkaaksi ja nykyaikaisemmaksi. Samanaikaisesti Palmian laatuakin on kehuttu, viimeisimpänä siivouspalveluiden laatusertifikaatin muodossa. Lisäksi Palmian kohdalla ovat useat kilpailutukset ovat toimineet kuin sadan metrin juoksu eli paras voittaa. Palmialla on takana on tasainen hyvä kausi, jonka aikana se on pärjännyt kilpailutuksissa, mutta silti ja taas pitäisi muuttaa toimivaa organisaatiota. En ymmärrä, enkä suostu ymmärtämään.

Samaa työtä teen nyt myös teknisenpalvelun lautakunnassa. Rakentamispalvelun organisaatio muokataan tehokkaaksi ja nykyaikaiseksi samanaikaisesti huolehtien työnlaadusta. Sen jälkeen ei pitäisi olla tarvetta yhtiöittää. Palmian esimerkki osoittaa, että ilman yhtiöittämistä voidaan toimia tehokkaasti ja laadukkaasti.

Mielestäni toimivaa organisaatiota ei ole syytä muuttaa vain ideologisin perustein, vaan on huomioitava todellinen tilanne. Niin taloudessa kuin henkilöstön hyvinvoinnissa ja toivon, että strategiasta saadaan hyvä ja järkevä kompromissi aikaiseksi. Sellainen, joka huomioi demokratian jakautumisen kolmelle suurelle puolueelle. Sellaisen, jossa kuullaan äänestystuloksen kautta, mahdollisimman laajasti helsinkiläisiä ihmisiä.